Kaapeli, kuitu, taajuudet, satelliitti, reitityslaitteet ja konesalit, joissa kaikki muu on. Fyysisen yläpuolella on looginen: nimijärjestelmä, joka muuttaa osoitteen määränpääksi, reititysprotokolla, joka päättää polun, ja varmentajat, joiden varassa jokainen suojattu yhteys on. Kaapattu reitti tai vilpillisesti myönnetty varmenne asettaa polkuun osapuolen, jota yläpuolella oleva sovellus ei pysty mitenkään havaitsemaan. Lukkokuvake näkyy edelleen.

Sulautettu ohjelmisto, joka ohjaa laitteiston käyttäytymistä, käyttöjärjestelmän alapuolella verkkolaitteissa, palvelimissa, loppukäyttäjien koneissa ja teollisuuslaitteissa. Sen kirjoittavat valmistajat, se joutuu harvoin sen tarkastelun kohteeksi, jota sovelluskoodiin sovelletaan, ja se päivitetään kanavien kautta, joita useimmat organisaatiot eivät seuraa. Se myös selviää lähes kaikesta, mitä sen yläpuolisille kerroksille tehdään.

Se kone, jota ihminen todella katsoo, ketjun jokaisen toimittajan takana olevat palvelimet, niiden välissä olevat laitteet, ja kasvava joukko teollisuuden, kiinteistöjen, terveydenhuollon ja yhdyskuntatekniikan järjestelmiä, joissa on nykyään selainpohjaiset käyttöliittymät. Nuo käyttöliittymät kootaan samasta toimitusketjusta kuin mikä tahansa muu verkkosovellus, ja niiden näyttämän perusteella tehdyillä päätöksillä on fyysisiä seurauksia.

Kaupalliset API-rajapinnat ja kehityspaketit, joita organisaatiot integroivat sen sijaan, että rakentaisivat itse. Kehityspaketti ei ole passiivinen datayhteys; se on ajettavaa koodia, joka toimii sitä isännöivän sovelluksen oikeuksilla. Organisaatio tarkasti version yksi integroinnin yhteydessä. Toimittaja jakelee versiota neljätoista, olennaisesti laajemmilla kyvyillä, kaikille, jotka ovat koskaan integroineet minkä tahansa version.

Oma koodi ja se huomattavasti laajempi joukko kolmannen osapuolen koodia, joka tuodaan ulkopuolelta. Osa siitä käännetään sovellukseen ja lukitaan valittuun versioon. Suuri osa ei: sitä pitävät hallussaan muut osapuolet ja se ladataan heidän järjestelmistään, kun sovellusta ajetaan, minkä vuoksi ohjelmistoluettelo, joka on kirjaus siitä, mitä koottiin, ei kuvaa sitä.

Sovellukset eivät lataa vain koodia. Ne lataavat asetuksia, ominaisuuslippuja, sisältösyötteitä, kieliversiomerkkijonoja, API-vastauksia ja yhä useammin kolmansien osapuolten isännöimien mallien tuotoksia. Jokainen niistä on toimitusketjun syöte, jota sovellus käsittelee ja useimmissa tapauksissa tuo näytölle. Se on myös pinon vähiten dokumentoitu kerros: harvoin on mitään kirjausta siitä, mitä päätepisteitä sovellus kyselee, saati siitä, kuka niitä pitää hallussaan, ja mallien toimittajat ovat saapuneet alikäsittelijöiden luokkana nopeammin kuin ilmoituskäytäntö on ehtinyt sopeutua niihin.

Kuvat, fontit, tyylitiedostot, video, ääni ja asiakirjat. Ei ajettavia, eikä myöskään passiivisia: tyylitiedosto päättää, mikä näkyy ja mikä peittyy, fontti päättää, mitkä merkit piirretään, kuva kantaa tietoa suoraan ihmisen harkintaan, ja sovelluksen kautta tarjottu asiakirja luetaan alkuperäisenä, koska mikään sivulla ei viittaa muuhun.

Jokainen alempi kerros yhtyy tässä siihen yhteen kuvaan, jota ihminen lukee ja jonka perusteella hän toimii. Se on ainoa paikka, jossa koottu ketju näkyy kokonaisuutena, ja se on paikka, jota mikään yleisesti käytössä oleva kehikko ei katso. Jokainen niistä rakennettiin varmistamaan, että yksittäiset osat toimivat määritellysti, ja kooste ei ole osa.

Mitä sovellus todella teki: pyynnöt, jotka se teki, koodi, jonka se ajoi, hyötykuormat, jotka se lähetti, tallennustila, johon se kirjoitti. Ensisijainen näyttö koodin, datan, resurssien ja palveluiden kerroksista, ja ainoa lähde, joka heijastaa koostetta eikä sen osia.

Verkkotunnusrekisteröinnit, osoitteiden jako, reititysilmoitukset, varmenteiden läpinäkyvyys ja isännöintitiedot. Nämä muuttavat havaitun palvelimen nimetyksi ylläpitäjäksi, ja näin verkkokerroksesta tulee jotakin, josta ihminen voi päätellä.

Alikäsittelijälistat, tietojenkäsittelysopimukset, auditointiraportit, ohjelmistoluettelot ja hankinta-asiakirjat. Ei todellinen tilannekuva vaan se väite, joka on koetuksella. Siellä, missä ilmoittaminen on pakollista, puute on itsessään ilmoitettavissa.

Rekisterit, ilmoitukset, rahoitustiedot, pakote- ja pakkotoimitiedot. Nämä vievät ylläpitäjän aina yritykseen, sen omistajiin ja siihen lainkäyttöalueeseen, jonka laki hallitsee sitä, mitä se tekee datallasi. Siitä jatkaa omistusketjun kartoitus.