Riippuvuus on transitiivista tavalla, jolla omistus ei ole
Omistus on käskysuhde. Riippuvuus on altistumissuhde, ja altistuminen kulkee eteenpäin. Asiakas, joka on kolme kerrosta upotetun alikäsittelijän yläpuolella, perii sen koko riskin ilman, että sillä on siihen mitään suhdetta, mitään sopimusta ja usein mitään käsitystä sen olemassaolosta. Riski leviää alavirtaan automaattisesti, ja sitä kantavat osapuolet näkevät sen yleensä viimeisinä.
Tästä syystä ratkaiseva määräysvalta voidaan saavuttaa riippuvuusgraafin eikä osakeomistuksen kautta. Järjestelmiä, joiden varassa olet, ei tarvitse omistaa, jos niiden sisään voi asettua alikäsittelijänä. Omistus selvitetään ensin siksi, että se tekee lopun laskettavaksi, ei siksi, että se olisi ainoa reitti määräysvaltaan.
Tässä merkitsevä mittari on keskittyminen suhteessa korvattavuuteen. Yksi läpinäkymätön solmu, joka tekee keskeisen päätöksen kaikkien alapuolellaan olevien puolesta, on pullonkaula silloinkin, kun sen omistus on täysin puhdas. Puhdas omistus ei ole takuu, se on tilannekuva. Tuon altistumisen kartoitus nojaa eri näyttöpohjaan kuin kaupparekisterit: integraatio- ja kumppani-ilmoituksiin, tietojenkäsittelysopimuksiin ja alikäsittelijälistoihin, SOC 2 -raportteihin, ohjelmistoluetteloihin, tietomurtoilmoituksiin ja hankinta-asiakirjoihin. Alikäsittelijä, jonka pitäisi näkyä pakollisessa ilmoituksessa mutta joka ei näy, on itsessään havainto.